Я ж-д-ю --ч-ц-а ва -н---р---эце.
Я ж____ в______ в_ у____________
Я ж-д-ю в-ч-ц-а в- у-і-е-с-т-ц-.
--------------------------------
Я жадаю вучыцца ва універсітэце. 0 Y- -r--s----na pa--t---і-me--ya-troy.Y_ p_______ n_ p________ m___________Y- p-a-s-y- n- p-u-t-u-і m-d-y-s-r-y--------------------------------------Ya pratsuyu na paustaukі medsyastroy.
Я-п-а---ка-т.
Я п__________
Я п-а-т-к-н-.
-------------
Я практыкант. 0 Ya--r-t--y- -a --u----k---e-s-ast--y.Y_ p_______ n_ p________ m___________Y- p-a-s-y- n- p-u-t-u-і m-d-y-s-r-y--------------------------------------Ya pratsuyu na paustaukі medsyastroy.
У--б-------аў---- --дзім-у---а-----.
У а___ м_ з______ х_____ у с________
У а-е- м- з-ў-ё-ы х-д-і- у с-а-о-к-.
------------------------------------
У абед мы заўсёды ходзім у сталоўку. 0 A-e-pa-a-kі--y-o--ya.A__ p______ v________A-e p-d-t-і v-s-k-y-.---------------------Ale padatkі vysokіya.
Я -у--ю-м---а-пр-цы.
Я ш____ м____ п_____
Я ш-к-ю м-с-а п-а-ы-
--------------------
Я шукаю месца працы. 0 A-e -a----і v-so-іya.A__ p______ v________A-e p-d-t-і v-s-k-y-.---------------------Ale padatkі vysokіya.
Я --о--о--б--пр--оўны.
Я ў__ г__ б___________
Я ў-о г-д б-с-р-ц-ў-ы-
----------------------
Я ўжо год беспрацоўны. 0 A-e-padat---vysok-ya.A__ p______ v________A-e p-d-t-і v-s-k-y-.---------------------Ale padatkі vysokіya.
У---тай --аі-е-за--д-а---а--------ц-ўных.
У г____ к_____ з______ ш___ б____________
У г-т-й к-а-н- з-н-д-а ш-а- б-с-р-ц-ў-ы-.
-----------------------------------------
У гэтай краіне занадта шмат беспрацоўных. 0 І ---ak-a----- n- vy--d-- k--a-o-y -a-a-o-.І s___________ n_ v______ k_______ d_______І s-r-k-a-a-n- n- v-p-d-k k-v-r-b- d-r-g-e--------------------------------------------І strakhavanne na vypadak khvaroby daragoe.
Useimmat ihmiset muistavat ensimmäisen koulupäivänsä.
He eivät kuitenkaan enää muista, mitä tapahtui sitä ennen.
Meillä ei ole melkein mitään muistoja ensimmäisistä elinvuosistamme.
Miksi on niin?
Miksi emme voi muistaa vauvaikämme kokemuksia?
Syy on kehityksessämme.
Puhe ja muisti kehittyvät suunnilleen samaan aikaan.
Muistaakseen jotain ihminen tarvitsee puhetta.
Toisin sanoen hänellä pitää olla sanoja kokemuksiaan varten.
Tiedemiehet ovat tehneet erilaisia kokeita lasten kanssa.
Tehdessään niitä he tekivät mielenkiintoisen löydön.
Niin pian kuin lapset alkavat puhua, he unohtavat kaiken sitä ennen tapahtuneen.
Puheen alku on samalla muistin alku.
Lapset oppivat paljon kolmen ensimmäisen ikävuotensa aikana.
He kokevat uusia asioita joka päivä.
Heillä on siinä iässä myös monia tärkeitä kokemuksia.
Siitä huolimatta se kaikki katoaa.
Pyskologit kutsuvat tätä ilmiötä pikkulapsen muistinmenetykseksi.
Lapset voivat muistaa vain asioita, joilla on nimi.
Omaelämäkerrallinen muisti säilyttää henkilökohtaisia kokemuksia.
Se toimii kuin päiväkirja.
Kaikki elämämme tärkeimmät tapahtumat on tallennettu siihen.
Tällä tavoin omaelämäkerrallinen muisti muovaa identiteettimme.
Mutta sen kehitys riippuu äidinkielen oppimisesta.
Ja me voimme aktivoida muistimme vain puheemme kautta.
Asiat, jotka opimme vauvana, eivät tietenkään kokonaan katoa.
Ne on tallennettu jonnekin aivoihimme.
Me vain emme pääse niihin käsiksi – eikö olekin harmillista?